Suojelusenkelit.

"Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.
Amen. "

Tämän iltarukouksen äitini ja mummoni luki minulle ollessani pieni. Tämän olen opettanut myös meidän pojille ja se luetaan aina silloin kun minä vien pojat nukkumaan.
Samalla nämä Suojelusenkelit ovat tulleet tärkeiksi pojillemme ja niiden paikka on sänkyjen yläpuolella. Oikean puoleisen minä olen saanut lahjaksi pikkutyttönä kummeiltani ja toisen ostin kirpputorilta esikoisellemme.

Nuoruudessani en välittänyt uskon asioista yhtään...Rippikoulunkin kävin rahan kiilto silmissä ja sen vuoksi, että saan olla kummi joku päivä. Usko ei merkannut minulle mitään! Poikien syntymän jälkeen olen alkanut pohtia kaikenlaista ja ne ovat minulle tärkeitä. Pidän tärkeänä iltarukousta ja siitä, että voin joskus käydä hiljentymässä kirkossa. Siellä voin muistella mm. edesmennyttä appiukkoani jonka ehdin tuntea vain alle vuoden, isäni vaikeaa siarautta josta hän ihmeenkaupalla selvisi, sekä sairastavaa isoisääni. Olen myös kiitollinen siitä, että saan olla terve, minulla on ihan perhe ja läheiset! Lisäksi minulle merkitsee paljon sekin että pojat innokkaana käyvät päiväkodin ohella seurakunnan päiväkerhossa. Siellä heille tulee tutuksi Jumalan olemassa oleminen ja Hänen luomistyönsä askartelun ja laululeikkien ohella.. Niin, ja mieheni ei ole samaa mieltä... ;)