tiistai 3. huhtikuuta 2012

Sotku- Seppo

Meidän pienestä Akustista on viimeisen parin kuukauden aikana tullut ihan mahdoton. Tällä hetkellä hän on lähes kävelevä täystuho! Sen takia lähes, kun hän muutama viikko sitten otti ensimmäiset askeleensa ja viikonlopun aikana hän käveli jo 5 askelta yhteenmenoon... Ei siis todellakaan tarvitsisi.

Akusti kun on ihan mahdoton menijä, niin kyllä hänellä on uteliaisuuttakin! Kaikki tutkitaan. Kaikki revitään alas. Kaikki tungetaan suuhun, milloin suusta kaivetaan pöydän alta löytyneitä makaroneja, milloin haloista irronneita puupaloja! Heh, paras juttu suusta löytyi eilen, tai oikeastaan ne löytyi lattialta... Keskimmäinen villiviikari oli jättänyt irtokarkkikipponsa halkolaatikon päälle. Sanoin kyllä siitä asiasta, mutta ne unohtui siirtää piiloon. Olin sitten laittamassa pyykkiä, kun kuulin että laatikon päältä olevat tavarat vedettiin alas lattialle. En sitten kiinnittänyt huomiota siihen ja Akusti sitten konttasi luokseni pesuhuoneeseen. Kaikessa rauhassa laitoin pyykit kuivumaan ja kun lähdettiin pesuhuoneesta takaisin keittiöön niin ihmettelin miksi lattialla oli tahmeita irtokarkkeja!! Ha haa, Akustin hengitys ja kädet haisivat ihan karkilta. Syyllinen siis paljastui :D


"Täältä kaapista on niiiin kivaa repiä kaikki lattialle."


"Mua kuitenkin vaan hymyilyttää, vaikka äiti tossa toruu!"


Meillä iltaisin kotona vallitsee aina kaaos!! Siis ihan järkyttävä sotku. Meillä siis vierailee aina pyörremyrsky... Näkisittepä välillä :) En muistanutkaan enää millaisen kaaoksen tällaiset pienet 8 kuukauden ikäiset saavat aikaan!

Meillä oli viime viikolla neuvolalääkäri. Akusti on 74.6 cm pitkä ja 10650g. Tein vertailua isoveikkojen mittojen kanssa ja tämä meidän kuopus on suurin... Meidän esikoinen on ollut 8 kuukauden iässä 75cm ja keskimmäinen 74cm. Aksu- Paksu on kuitenkin reilulla kilolla painavampi :)

Neuvolakäynti oli ihan järkyttävää härdelliä. Minun piti ottaa koko veljessarja mukaan, kun mieheni tuli aamulla vasta yövuorosta... Kaikki sujui siihen saakka oikein hyvin, kunnes neuvolalääkäri kävi nopeasti kysymässä jotain neuvoa terveydenhoitajaltamme. Lähtiessään hän paiskasi oven kiinni ja arvatkaa vaan oliko meidän keskimmäisen sormet siellä välissä! Jep, ja ne oli vielä siellä saranapuolella... Kyllä siinä pojalta tuli huuto ja kostui siinä minunkin silmäni. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Murtumia ei siis onneksi tullut! Mitä nyt kahden sormen kynnet ovat mustat ja turvoksissahan ne ovat vieläkin ja taitaa kipeätkin vielä olla... Seuraillaan nyt ja toivon että ei jää pysyviä vammoja.

1 kommentti:

zirk kirjoitti...

Voi taikkelin tähären! :)
Tuli niiiiin muistoja mieleen siitä, kun Veikko lähti ennen joulua kävelemään. Siitä lähtien kaaosta onkin sitten riittänyt. Ei mitään "meillä on vähän sekaista" vaan ihan kunnon seinät-kaatuu-päälle-ja-uimme-tahmassa-kamaa :D
Ja Veikko oli vasta toka...Kesällä syntyy kolmas. Tervetuloa tutustumaan mun blogiin, samassa veneessä ollaan ;)
Neuvolassa käynnit yhdessä mun rauhallisten poikien kanssa ovat myös olleet aika vauhdikkaita -ja hikisiä. Ja aika hauskoja. :D
Tsempit sinne säntäilyyn!