Meidän Akusti on jo 2- vuotias!

Niin se aika on vierähtänyt! Täytyy sanoa, että on vähän haikea olo. Meillä ei ole enää vauvaa, vaan taapero. Pidän kyllä häntä aika vauvana edelleen. Hän on sellainen äidin mussukka ja jos hän vaikka jääkin meidän viimeiseksi niin hän on minun vauva vielä kymmenenkin vuoden päästä ;)

Akusti on hyvin ripeä liikkeissään ja kova kiipeilijä. Päivittäin saan hänet nostaa pois keittiön työtasolta ja mieskin joutui rakentamaan vaneriset esteet ulkona oleviin tikapuihin! Mies nimittäin tavoitti hänet lähes katolta, useamman metrin korkeudesta... Ulkona oleva lauta-aitakaan ei häntä pidättele, huoh!
Sanoja tulee ja viimeisen kuukauden aikana on sanoja tullut aivan mieletön määrä lisää. Pari päivää sitten tuli ensimmäinen nelitavuinenkin : MUU-MI-PAP-PA :)
Vaikka puhe onkin vielä niukkaa, hän pitää laulamisesta ja rallattelusta kovasti. Sekä muumit ovat nyt ihan pop :) Villiviikari on myös reipas syömään ja pääosin hän syö itse, joskus pitää/saa vähän kuitenkin auttaa. Hän myös nukkuu hyvin yöt, vaikka keväällä se näytti aivan joltain muulta!! Vaipat jalassa mennä viipottaa edelleen ja potta ei vaan kiinnosta... No toivottavasti syksyllä viimeistään. Saa nähdä. Kestovaippojen kuosit ovat nykyään niiiin superkauniita ja ihania, etten tiedä milloin raaskin niistä luopua ja heivata syrjään! Joten en sitten tiedä onko toi kuivaksiopettelu enemmän mun vai Akustin korvien välissä ;)

Akustin päiviä juhlittiin viime viikolla sukulaisten ja kummien kanssa. Niin oli äipällä kiirus saada kaikki valmiiksi, että siinä tiimellyksessä kamerakin unohtui lähes unholaan. Tarjoilusta ei tullut otettua minkäänlaista kuvaa... Meillä oli mm. tietysti mansikkakakkua sesongin mukaan ja vähän suolaisia palojakin. Kivoja lahjoja tuli ja päivä oli kaunis ja lämmin, kaikinpuolin :)