Parasta mitä tiedän

Aamulla herätessäni minua odotti kiva pieni tuliainen. Mieheni saapui yölä laivalta ja toi mukanaan minulle tällaisen rasian. Rasia pitää sisällään maailman parasta suklaata. Minä en pidä puolukasta, enkä liiemmälti kinuskistakaan. Mutta tämä- ah mikä makunautinto! Tämän sarjan muutkin maut vievät kyllä kielen mennessään, mutta tämä on kuitenkin SE PARAS... Kyllä olikin kiva aloitus sunnuntaipäivälle. Kiitos rakas mieheni! <3

Rakkaat pojat, kaikki kolme

Meidän perheen ns. poikalauma pitää sisällään kaksi vesimiestä ja yhden kalat. Isi ja esikoinen ovat molemmat horoskooppimerkeiltään vesimiehiä ja aivan toistensa kopioita! Molemmat omistavat hyvin pitkät raajat, samanlaiset hiusrajat ja jopa jalkaterien muodotkin ovat periytyneet. Täytyneekin siis sanoa, että mieheni geenit ovat hyvin vahvasti esillä! Esikoispoikamme on aivan isänsä näköinenkin. Molemmat ovat hieman hitaasti syttyviä ja suutuspäissään mököttäviä... Voisin luetella samoja piirteitä loputtomiin.

Entä sitten kuopuksemme?! Hän on aivan toista maata, kalat. Aivan minun kopioni! Tällainen tyypillinen suomalainen hieman maatamyöten menevä, pyöreäposkinen, reipas ja toimelias. Riitatilanteissa ei voikaan sitten sanoa "olet kuin isäsi"... :) Minusta on aika kamalaa huomata lapsessaan aivan samanlaisia piirteitä (ja vielä huonoja sellaisia) kuin itsessäänkin...

Meidän perheen "pojat" ovat alkuvuodesta syntyneitä ja juhlia meillä vietelläänkin kahden viikon välein. Viimeisimmät olivat mieheni juhlat. Täydet vuodet tulivat hänelle täyteen!! Seuraavaksi sitten leivotaankin kuopukselle kakku...

Mutta mikä ihaninta -minähän en vanhene ollenkaan!! :D

Kivaan haasteeseen minäkin mukaan!

Monessa blogissa on postailtu kivan haasteen tiimoilla. Joten minäkin soluttaudun mukaan! :)

1. Avaa kuvatiedostosi neljäs kansio.

2. Avaa kansion neljäs kuva.

3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se.

4. Haasta neljä muutakin mukaan!

Kuva on otettu esikoisestamme kevättalvella 2007.

Kuvassa 1,3 vuoden ikäinen taaperomme ihmettelee,

miten kummassa se kuva tulee aina tuohon kameraan?! :)

Kaikki halukkaat siis kuvakansioita availemaan!

PS. Kiitos kivalle blogiystävälleni mukavasta tarinatuokiosta! ;) Nähdään taas!

Kuulumisia viikon ajalta.

Viime viikonloppuna meillä vietettiin esikoisemme synttärijuhlia kera lapsikavereiden, ystävien, sukulaisten ja kummien. Kivaa oli, vaikka tämä äiti täällä "välillä" aina kaikesta stressaakin!

Tässä siis kuvasaldoa lahjoista ja synttäreistä. Me ostimme poikaviikarille lasten sählymailan ja palloja. Niillä onkin ahkerasti tullut leikittyä ahkerasti!

Kirjat ovat minusta todella kivoja lahjoja! Niitä on kiva antaa, sekä saada. Kivasti tulikin taas uusia meidän kirjakokoelmaan. Tässä on kuvattuna niistä muutamia. Mauri Kunnaksen APUA, merirosvoja oli todellinen suosikki! Kunnaksen kirjat ovat aina niin mahtavan hauskoja, niitä meillä lukee aikuisetkin... ;)
Tässä niitä mitä kovasti toivoimmekin. isommat pussilakanat jo varastoon. Kesän korvilla on aikomus siirtää pojat kauan odotettuun kerrossänkyyn ja on hyvä valmistautua siihen jo hieman etukäteen. Kerhotossut täti toi lahjaksi. Näillä on kiva sitten leikkiä piirileikkejä päiväkerhossa! Ja tietenkin sukkia tarvitsee aina, nekin kivasti teemaan sopivat!

Esikoinen ehdottomasti halusi merirosvo- aiheiset synttärikutsut ja niissä olikin pähkäily. Merirosvo-kirja kauniine kuvineen löytyi Citymarketin alekorista ihan sattumalta.

Tässä meidän innokkaampi leipuri (kuopus) auttaa äitiä kakun teossa! Suuri apu olikin...

Parin tunnin askartelun tuloksena syntyi tällainen kakku. Kelpasi lapsivieraille ja niiden vanhemmilleen niin hyvin, että sitä ei jäänyt iltapalaksi kuin pikkunokare! Hyvä niin. ;)

Kakkupohjat tein perinteisten unelmatorttujen ohjeella. Väliin laitoin banaania yhteen väliin ja kahteen laitoin sitruunamausterahkakuohukerma- seosta (sanahirviö)! NamNam!!
Kuorrutuksen tein tomusokerista, kaakaojauheesta, kahvista ja voista.

Tässä vielä kuva pöydän rekvisiitasta. Taustalla näkyy äitini tuoma Ruotsin tuliainen. Kivaa vaihtelua perinteisille kakkukynttilöille. Junan vaunuja voi lisätä vuosien mukaan ja veturin numeronkin voi vaihtaa aina oikeaksi...

Viikko onkin sitten vierähtänyt nopeasti. Juhlien jälkeen meillä ei ole muuta sitten tehtykään kuin valvottu öitä ja paranneltu pikkupotilaita ja yritetty siinä sivussa käydä vuoronperään töissä. Täytyy sanoa, että veto on ollut poissa! Esikoisemme sairastui juhlien jälkeen korvatulehdukseen ja kuopuksemme sai kovan yskän ja korkean kuumeen. Kahden lääkärikäynnin jälkeen pienin potilaista lepäilee sohvalla kovassa kuumeessa vieläkin ja ilman minkäänlaista antibioottikuuria... Mä olen niin kypsä kotikaupunkimme lääkäreihin!! Anteeksi tämä purkaukseni...

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!!